Hepr. 1:1-5, Jumalan ainoaan Poikaan

Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla,

mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: -- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: -- Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.

Saarna

Tämän illan messun teema on otettu Nikean uskontunnustuksesta.

Tutkimme tänään, mitä lause "Jumalan ainoaan poikaan" sisältää ja mitä kaikkea se meille lupaa.

Jumalan Pojan tulisi olla jokapäiväisen uskomme keskiössä. Hän on keskiössä myös uskontunnustuksissamme. Ennen Jumalan Pojan mainitsemista tunnustamme uskomme kaiken Luojaan ja Isään, Pojan jälkeen taas tunnustamme Pyhän Hengen, joka tekee meidät eläviksi ja rakentaa Kirkkoaan.

Kun tulemme kohtaan, ”Jumalan ainoaan Poikaan”, olemme koko uskontunnustuksemme ytimessä ja taitekohdassa. Ilman Jumalan ainoaa Poikaa, ei olisi uskontunnustustakaan.

Voisi olla korkeintaan seuraavanlainen uskonnollinen toteamus:

On olemassa yksi Jumala,
Kaikkivaltias Isä,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja.

Ja niin koko maailma tulee tuomituksi ja sen poltaa Jumalan pyhä viha.

Se, että voimme tunnustaa uskomme tai uskottomuutemme Kolmiyhteiselle Jumalalle ja toisillemme, edellyttää sitä, että meille on totisesti annettu Jumalan Poika.

Jos nimittäin aiomme olla osalliset Isästä ja Pyhästä Hengestä, jos tahdomme tulla todellisesti ja lopullisesti pelastetuiksi, on meillä syytä olla Jumalan Poika. Kiistämätöntä on sekin, että ilman Poikaa ei meille ole ilmoitettu Isää, eikä ilman Poikaa meille olisi lähetetty Pyhää Puolustajaakaan.

Joskus olen kuullut meitä luterilaisia syytettävän siitä, että keskitymme liikaa Jumalan Poikaan, muiden Jumalan persoonien kustannuksella. Tällaiset älyttömyydet voi jättää omaan arvottomuuteensa. Kirkastaahan itse Pyhä Henkikin nimenomaan Poikaa, ja Poika taas kirkastaa Isää, joka on uhrannut ainoan Poikansa meidän ottolasten tähden.

Tämän Jeesus sanoo kyllin selvästi:

“Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.” Joh. 16:13-14

Isä itse korostaa sekä rakkauttaan että Pojalleensa antamaansa auktoriteettia:

“Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Matt. 17:5

No miksi meidän ihmisten tulisi kuunnella Pojan puhetta? Veljemme Pietari vastaa:

"Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Joh. 6:68

Kun meillä on näinkin selkeät sanat, elämän sanat, asetettu silmiemme eteen, niin miksi me epäilisimme Jumalan ainoaa Poikaa ja hänen ilosanomaansa? Miksi niin usein väsynein ja epäuskoisin sydämmin yhdymme seurakunnan uskontunnustukseen? Miksi puhe Pojasta jää niin helposti johonkin teologiseen lokeroon?

Syy tähän on päivänselvä. Me annamme oman pimeytemme tehdä etäpesäkkeitä mieleemme, sydämmeemme, ja kielellemme. Lisäksi istumme mielellämme Perkeleen luennoilla kuulemassa hänen uusimpia sukkeluuksiansa. Maailma taas laulaa taustakuorona sitä tuttua, mutta väsymätöntä virttään: Jos ei ole Jumalaa, niin eikai Poikaakaan. Ja sen virren melodia on tarttuvaa lajia.

Mutta Pyhä Henki tahtoo tänään lohduttaa ja vahvistaa meitä. Koska meillä on Poika, on meillä Jumalakin. Ja jos meillä on Jumala, niin kuka voi olla meitä vastaan.

Jumalan Henki tahtoo muistuttaa Johanneksen sanoista:

“Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1:14

Tänään Poika tahtoo tulla ja olla konkreettisesti keskellämme. Hän tahtoo, että katselemme Jumalan ainokaisen Pojan kirkkautta oman pimeytemme sijaan. Hän tahtoo armahtaa meitä julkeista synneistämme ja vahvistaa meitä Totuuden Hengellä. Hän tahtoo muistuttaa, että hän on tie, totuus ja elämä. Hän myös halajaa asua meidän kanssamme ikuisuudessa.

Tällainen Jumalan ainoa Poika on meille totisesti annettu. Ja tällainen Poika on maan ja Taivaan Herra.

Agur julistaa Sananlaskuissa:

“Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.” Snl. 30:4

Niin, me kyllä tiedämme sen. Me tunnustamme sen. Hänen nimensä on Herra Sebaot ja hänen Poikansa nimi on Pelastus ja Voideltu Kuningas. Hän on Jeesus Kristus.