Matt. 19: 27-30 , Seuraajan palkka

Matt. 19: 27-30


Pietari sanoi Jeesukselle: "Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?"
Jeesus sanoi heille: "Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä."
Saarna

Rukoilemme: Avaa meidän suumme puhumaan Sinun totuuttasi, korvamme
kuulemaan se ja auta sydämmemme se säilyttämään, sielujen, niin meidän kuin lähimmäisemme, pelastumiseksi.
Amen.

Jeesus on jälleen liikkeellä opetuslastensa kanssa.
Kristus on matkalla kohti Jerusalemia, kohti ylistystä, kohti juonitteluja,
kohti petosta, kohti tuomiota, kohti kuolemaa ja viimein,
kohti ylösnousemusta ja Isän taivasta.

Jeesus on juuri vähän aikaa sitten keskustellut rikkaan miehen kanssa, joka tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Käskyjen pitämisen lisäksi Jeesus neuvoo: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Tämän kuultuaan mies lähti murheellisena pois. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Tämän jälkeen Pietari astuu esiin ja kysyy kysymyksen, joka varmaan oli useammankin opetuslapsen mielessä: "Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?"

Lähdettyään seuraamaan Vapahtajaa apostolit olivat todellakin luopuneet suurinpiirtein kaikesta: perheidensä, sukulaistensa ja ystäviensä läsnäolosta, kodeistaan, ammateistaan, kotikylistään ja ehkä myös maineistaan. Eihän Jeesus ollut varsinkaan papiston ja lainopettajien keskuudessa kovin korkeassa kurssissa.

Pietarin kysymykseen on kuitenkin haudattu, pakanallinen ja omavanhurskas tekemisen ajattelumalli: mitä enemmän minä teen Jumalan hyväksi, sitä suurempi aarre minua odottaa taivaassa. Mitä enemmän luovun minulle kuuluvasta, sitä enemmän Jumala on minulle velkaa. Onko tuttu ajatusleikki?

Mutta Jeesus ei puutu tähän suoraan, vaan jatkaa: "Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden  seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.

Millä sanoilla Jeesus aloittaa? Onko se jos? Onko se ehkä? Ei. Se on totisesti ja kun. Tästä näemme miten vahva onkaan se luotto, joka Kaikkivaltiaan Pojalla on Taivaan Isää kohtaan. Vaikka Kristus tietää, mikä hänen askeleidensa päämäärä Jerusalemissa on, on Hän silti luottavainen Isänsä lupaukseen. Lupaukseen nostaa Hänet kuolemasta maailmankaikkeuden korkeimmalle valtaistuimelle ja luoda uusi maailma Hänen omilleen. Uuden paratiisimaisen maailman lisäksi Jeesus lupaa kahdelletoista yksinkertaiselle, mutta rakkaalle, galilealaiselle miehelle: te tulette hallitsemaan Israelin kahtatoista heimoa kahdeltatoista valtaistuimelta. Kuinka konkreettisesti Jeesus tulisi toteuttamaan apostolien kohdalla sanan: Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.

Mitähän lienee noussut Pietarin ja yhdentoista muun ajatuksiin? “No nyt päästiin asiaan!” vai kenties, oman pienuutensa muistaen: “Pietari, senkin hölösuu!”

Jeesus jatkaa: Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.

Ei ole tietenkään sinänsä mikään itsetarkoitus tai pyhittymisen keino, että kristityn tulee luopua perheestään ja omaisuudestaan ja lähteä “seuraamaan Jeesusta”. Onhan perhe ja omaisuus Jumalan suomia suuria lahjoja, joista saa kiittäen nauttia ja hoitaa. Onhan jokaisen kristityn ensimmäinen ja tärkein velvoite huolehtia lähimmäisistään.

Mutta todellakin, Jumalan Pyhä, Kristus, Daavidin Poika, Jumalan Poika, Messias, Herrain Herra, Ylösnoussut, Lunastaja ja monet muut Jeesuksen nimet, jotka viittaavat Hänen Pyhyyteensä, pelastustehtäväänsä ja maailman Herruuteen sekä ihmisen syntisyyteen, pienuuteen ja alamaisuuteen, tulisi jakamaan ihmiset kahteen leiriin. Noiden leirien välinen raja tulisi kulkemaan jopa perheenjäsenten välitse. Evankeliumi, niin iloinen asia kuin se onkin, jakaa ihmiset lopulta sen vastaan ottaviin, ja sen hylkääviin.

Ja miten onnettomasti saattaakaan tässä ajassa käydä, kun lähimmäisemme ei otakaan ilosanomaa Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta vastaan:

Matt 10. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. 22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. 33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. 34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. 35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; 36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. 37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; 38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. 39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Jeesus on tuonut sanan miekan, evankeliumin, maan päälle, ilosanoman hänen sovituskuolemastaan, mutta se, jolle se ei kelpaa, koituu kiroukseksi ja kuolemaksi. Mutta lupaus pysyy: jokainen, joka muusta luopuu ja elämänsä kadottaa Kristuksen nimen ja evankeliumin tähden, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.

Jumalan armo on kohtuuton. Kohtuuton sikäli, Hän antaa satakertaisesti takaisin, jos ei tässä elämässä, niin viimeistään tulevassa. Hän tahtoo maksaa kaiken takaisin kaiken sen, mikä jo alunperin, maailman luomisesta asti oli Hänen omaansa. Mutta kaikessa käsittämättömässä rakkaudessaan ja armossaan Hän tahtoo antaa kaiken sata kertaisesti takaisin. Aivan kuin tässä ei olisi meille syntisille jo ihmeteltävää, hän vielä haluaa antaa iankaikkisen autuuden ja elämän!

Tässä vaiheessa Jeesus oikaisee Pietarin harhaluulot. Ehkä tässä vaiheessa Pietari ja muut apostolit ymmärsivät, ettei Jumala ole kenellekään mitään velkaa, vaan antaa kaikille, niin hyville kuin pahoillekin, silkasta armosta. Sillä mikä se sellainen velka on, joka satakertaisesti maksetaan takaisin?

Jeesus vielä varoittaa ja lohduttaa: "Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä." Tästä näemme, ettei Jumala katso henkilöön

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois.

"Koska tahdoin, että olisit täydellinen, niin menin ja annoin kaiken, mitä minulla on, ja annoin ne köyhille. Nyt sinulla on aarre taivaissa. Tule ja seuraa minua."