Matt. 25:14-30, Kuka on hyvä palvelija?

Matt. 25:14-30

14. Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
16. Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
19. Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ 21. Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
22. Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ 23. Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ 24. Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ 26. Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’»

Saarna

Jeesus istuu Öljymäellä, seuranaan vain kourallinen ihmisiä. Seuraavana päivänä yksi näistä kahdestatoista Jeesukselle rakkaasta opetuslapsesta myisi Herransa orjan hintaan. Mutta kenties Herran ajatukset siintävät kahden päivän päässä, jolloin hänen kannettavakseen annetaan tämän maailman pimeys ja synti.

Opetuslapset lähestyvät herraansa ja avaavat suunsa kysyäkseen: ”Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” Jeesus vastaa heille, kuin olisi odottanut tätä kysymystä jo pitemmän aikaa. Ja ehkä vastaus on pitempi ja perusteellisempi, kuin mitä opetuslapset osasivat odottaa.

Kristus puhuu rakkaalle tusinalleen ensimmäisistä lopun ajan merkeistä, vääristä messiaista ja profeetoista, eksytyksistä, sodista, maanjäristyksistä, nälänhädästä, suuresta ahdingosta ja Ihmisen Pojan tulemuksesta – tulevista todellisista tapahtumista, jotka koskevat koko maailmaa. Sitten hän alkaa puhumaan kirkostaan vertauksin – hyvästä ja huonosta palvelijasta, viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista ja palvelijoille uskotuista rahoista. Viimeiseksi hän puhuu viimeisestä tuomiosta – tapahtumasta, josta on osallisena niin kaiken maailman palvelijat – niin perkeleen kuin Kristuksenkin.

Tämän ehtoon evankeliumiteksti keskittyy vain osaan Jeesuksen puheesta – vertaukseen palvelijoista ja talenteista. Tämä on vertaus Jumalan valtakunnasta, joka on tarkoitettu opetukseksi, ohjenuoraksi, lohdutukseksi ja varoitukseksi Kristuksen kirkolle.

Jeesus aloittaa:
14. Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

Rikkaan on hankala matkustaa. Koko omaisuutta ei voi raahata mukanaan eikä sitä voi jättää vartioimatta taakseen. On siis luonnollista, että aikana, jolloin ei ollut sellaisia turvajärjestelyjä, digitaalista valuuttaa ja nettipankkeja joita meillä on, varallisuus ja talous jätettiin palvelijoiden hoitoon. Uuden Testamentin aikaisen talentin tarkkaa rahallista arvoa on vaikea arvioida tarkkaan, sillä kyseessä on jokseenkin vaihteleva painoyksikkö. Tiedettyä kuitenkin on, että yksi talentti vastasi tuolloin 6000 denaaria. Yksi denaari taas vastasi työläisen yhden päivän palkkaa.

Tämän päivän keskiverto suomalaisen vuosipalkka on reilut 26 000€. Tämä tekee reilut 70€ päivässä jos hän on vuoden jokaisena päivänä töissä. 6000 päivän palkka olisi (ennen veroja) 420 000€. Vertauksessa esitelty omaisuus, joka oli arvoltaan kahdeksan talenttia, olisi näin laskettuna tänä päivänä yli 3,3 milj. euroa. Ei todellakaan mikään kevyt summa. (Ei edes näillä meidän kolehtivolyymeillä.

Kyseessä on siis rikas liikemies. Hän on myös viisas mies joka ei tahdo omaisuutensa lojuvan joutilaana ja joka tuntee palvelijainsa tiedot ja taidot. Uskollisuuden ja luottamuksen osoituksena hän jättää valtavan omaisuutensa kolmen palvelijan hoitoon. Taitavimmalle hän jättää suurimman summan, toiselle huomattavan summan ja kolmannelle runsaan summan. Kukaan ei saa liikaa vastuulleen eikä kenenkään taitoja aliarvioida. Antamalla palvelijoilleen tehtävän kartuttaa omaisuuttaan isäntä samalla varmistaa palvelijoidensa elannon. Eihän kukaan pidä pitkään palvelijoita, joilla ei ole mitään tekemistä. Isäntä tahtoo myös juhlia palvelijoidensa kanssa palattuaan matkaltaan. Isäntä on reilu, kohtuullinen ja laupias.

Jeesus jatkaa:
16. Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

Kaksi ensimmäistä palvelijaa ryhtyvät heti toimiin. Olihan heidän isäntänsä antanut heille tärkeän tehtävän ja uskonut suuren omaisuutensa heidän haltuunsa. Isännän osoittama laupeus motivoi palvelijoitaan ahkeroimaan, vaikka kyse ei ollutkaan heidän omasta rahastaan. Aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä liikemaailmassa aika on rahaa. Mitä nopeammin raha olisi liikkeellä, sitä nopeammin se karttuisi. Sitä paitsi, eiväthän palvelijat tienneet milloin heidän herransa palaisi. Ahkeruus ja isännän edun tavoittelu tuotti tulosta, molemmat palvelijat kaksinkertaistivat heille uskotun summan. He olivat yhdessä tuumin kartuttaneet isäntänsä varallisuutta seitsemän talentin verran.

Kolmas palvelija osoittautuu varsinaiseksi Laiska-Leeviksi. Vaikka hän oli saanut saman laupeuden osakseen kuin kaksi muutakin, hän raahaa talentin ulos, kaivaa kuopan, kätkee rahat ja peittää jälkensä, jottei kukaan huomaa kätköä. Fyysisen vaivankin jälkeen hän saa murehtia, että kätkö pysyy salassa. Hän näkee huomattavasti vaivaa saadakseen laiskotella ja välttääkseen vastuunsa. Se on kuin hakisi työpaikkaa päästäkseen kesälomalle tai uisi järven poikki saadakseen kuivatella. Laiskuus on aina pahuutta, ja pahuus aina tyhmyyttä. Yksi ruokkii toista.

Oikein oli viisas isäntä arvioinut palvelijoidensa ymmärryksen suhteessa toisiinsa.

Vertaus jatkuu:
19. Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ 21. Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan. 22. Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ 23. Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’

Kuinkas ollakaan, isäntä palaa matkaltaan. On tilinteon aika. Ensin astuvat esiin hyvät palvelijat. Molemmat aloittavat puheenvuoronsa: ”Herra, sinä annoit.” Molemmilla on päällimmäisenä muistona se, että Herra antoi heille tehtävän ja omaisuutensa. Heidän ei tarvinnut aloittaa tyhjältä pöydältä. He myös tunnustavat, että sekä annettu että kartutettu omaisuus kuuluu heidän vaivannäöstään huolimatta isännälle. Mikä onkaan isännän vastaus molemmille palvelijoille? ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Kehuttuaan ja kiiteltyään palvelijoitaan hän tokaisee jotain uskomatonta: ”Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi”. Miten niin vähässä? Olihan palvelijoiden vastuulla ollut isännän koko valtava omaisuus. Oliko isäntä kenties rikastunut matkallaan lisää? Ihmeellistä on myös seuraava lupaus: ”minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” Tämä lupaus sisältää ymmärtääkseni seuraavan. Olen kartuttanut hyvin paljon omaisuutta. Palkkioksi uskollisuudestasi olen valmis jakamaan sen sinun kanssasi ja antamaan sen sinun haltuusi. Tule jakamaan minun iloni ja juhlimaan yhdessä saavutettua voittoa.

Tilinteon hetki ei kuitenkaan ole vielä ohi:
24. Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ 26. Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.

On aika Laiska-Leevimme astua esiin. Hänen aloituksensa työnantajaansa kohtaan ei ole mitä parhain. Hän aloittaa moittimalla isäntäänsä ankaraksi mieheksi. Hän onnistuu sekä valehtelemaan että kertomaan totuuden samalla lauseella. Hän valehtelee sanoessaan, että isäntä olisi lähtökohtaisesti ankara mies ja isäntä vaatisi omakseen jotain sellaista, joka ei hänelle kuulu. Totuuden hän puhuu siinä, että isäntä osaa olla myös ankara, kuten itseasiassa palvelija saa tässä tilanteessa oiketetusti itse tuta.

Kun kaksi hyvää palvelijaa aloittivat puheenvuoronsa esittelemällä isännälle tämän omaisuuden, tämä kelvoton palvelija mainitsee ylimielisenä ja halveksuvaan sävyyn viimeisenä: ”Tässä on omasi.” Ikäänkuin palvelija tahtoisi sanoa: ”Katso, tässä on omasi. Saisit olla kiitollinen, että säilytin sen minkä minulle annoit, enkä hukannut siitä ropoakaan.”

Viisaana miehenä isäntä huomaa, kuinka palvelija puhuu itsensä pussiin. Jos palvelija olisi oikeasti ajatellut, että isäntä on ankara mies joka ottaa sen, mikä ei hänelle kuulu, olisi palvelija sitäkin suuremmalla syyllä paneutunut tehtäväänsä. Jos palvelija olisi kokenut itsensä riittämättömäksi kaupankäyntiin, olisi hän voinut tallettaa talentin turvallisesti pankkiin, jolloin se olisi vaivatta kasvanut varmaa korkoa isännälle. Rahan kantaminen pankkiin olisi ollut jopa ehkä vaivattomampaa ja huolettomampaa, kuin sen kätkeminen maahan. Tyhmästä päästä kärsii koko sielu ja paha suu tuomitsee itse itsensä.

Mutta uskoiko palvelija, että isäntä ylipäätään palaa? Ilmeisesti, sillä muutenhan hän olisi kenties tuhlannut isäntänsä talentin omiin rientoihinsa. Entä jos hän pelkäsi tekevänsä tappiota talentilla? Silloin hänen olisi täytynyt ymmärtää, että kyseessä on isännän omaisuus, isäntä nauttii voitoista ja kantaa vastuun tappioista. Jos isäntä olisi ollut tyytyväinen saadessaan saman verran takaisin, mitä antoi, olisi hän itse voinut kätkeä talenttinsa maahan. Kaivamalla talentin maahan palvelija kaivoi omaa kuoppaansa.

Mutta mitä tapahtui itse talentille? Siitä tuli osa hyvän palvelijan palkkiosta. Mutta mitä sanotaankaan kaikille palvelijoille ja mikä onkaan kelvottoman kohtalo?:
29. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’»

Kahdella palvelijaa olivat hyviä, koska he olivat uskollisia isännälleen ja pitivät arvossa saamansa tehtävän ja talentit. Heillä oli uskoa sydämmessä hyvää isäntää kohtaan, uskollisuutta teoissa ja totuutta puheissa. Heillä oli monet lainatalentit hyvässä hoidossa ja he voittivat vielä enemmän omakseen. Kelvottomalla ei ollut uskoa, uskollisuutta, saati totuuden sanoja. Hän harjoitti pahuuttaan loppuun asti eikä edes yrittänyt vedota isäntänsä armoon. Siksi hänen lainatalenttinsa otettiin ja annetiin toisen omaksi.

Kahden hyvän palvelijan ehkä odottamaton palkkio oli päästä isännän iloon ja pöytään. Yhdessä he riemuitsisivat omasta ja toistensa ilosta isäntänsä talossa. Tätä taustaa vasten piirrettynä kelvottoman palvelijan kohtalo on surkeaakin surkeampi. Hänet ajetaan herransa talosta ulos pimeyteen ja yksinäisyyteen. Onko mitään kurjempaa kuin yksin surtu kohtalo? Palvelijan tuska saa muodon loputtomissa kyynelissä ja viha konkretisoituu hampaiden kiristelynä.

___________________________

Mitä Kristuksen Henki tahtoo meille tänään opettaa tällä sanalla?
Jeesus Kristus on meidän isäntämme ja me olemme hänen palvelijoitaan. Hän on astunut pois meidän näkyvistämme noustakseen maailmankaikkeuden valtaistuimelle, mutta hän on eräänä päivänä tulossa takaisin perimään omansa takaisin. Ollessamme hänen talossaan eli kirkossaan Hän on antanut meille tehtävät ja välineet, joilla toimittaa hänen asiaansa. Annettu päämäärä on yhteinen: julistaa evankeliumia kaikkeen maailmaan. Hän on oman aivoituksensa mukaan jakanut meille kullekin tietyt tehtävät. Näitä tehtäviä me toimitamme kykyjemme mukaan, jotka hän itse on meille lahjoittanut. Jälleen: Kukaan ei saa liikaa vastuulleen eikä kenenkään taitoja aliarvioida. Herra ei ole kohtuuton tai julma.

Yhteisinä työkaluina ovat sana ja sakramentit. Välineinä toimivat kullekin suodut kaikkinaiset lahjat ja armolahjat, virat, vastuut, tehtävät, tilaisuudet, mahdollisuudet ja kaikkinaiset tilanteet. Niin kuin hyvät palvelijat tekivät kauppaa talenteilla useiden ihmisten kanssa, niin meidänkin tulee ottaa kaikista tilaisuuksista vaari. Meidän tulee julistaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla niin sanoin kuin teoinkin. Talenttien ollessa tuhansia denareita, se kuvastaa, kuinka Jumalan suomia lahjoja on lukematon määrä. (Niin kuin kaikki denarit ovat samanarvoisia, niin kaikki lahjatkin ovat samanarvoisia Herran silmissä.)

Tullessaan takaisin Isäntämme vaati meidät tilille. Hyvät palvelijat saavat omakseen kaikki taivaan aarteet ja ikuisen ilon Herransa luona. Kelvottomat palvelijat marssitetaan ulos alastomina kaikkeen tuskaan ja puutteeseen.

Mutta olennaiset kysymykset leijuu kiusallisesti vielä ilmassa: kuka on kelvollinen palvelija? Kuka toimittaa virkansa täydellisesti? Kuka tuottaa isännälleen voittoa mielin määrin? Mitä jos tekoni tuottaa tappiota? Talenteillaniko pääsen Herrani iloon? Mitä jos en edes tiedä, missä talenttini makaa?

Jumalan Henki osoittaa kirjoituksistaan, kuinka me kaikki olemme kelvottomia palvelijoita. Kaikki me käytämme Jumalan suomia lahjoja väärin ja itsekkäisiin tavoitteisiin. Milloin omimme meille suodut talentit, niinkuin ne olisivat meiltä lähtöisin ja meidän omiamme, milloin teeskentelemme, kuin me emme olisi koskaan kuulleetkaan niistä ja milloin hautaamme ne maahan pilkaten Jumalaa. Näistä lähtökohdista kukaan ei toimita virkaansa täydellisesti. Katsellessamme elämäämme, huomaamme, että olemme surkeita sotilaita. Tuon tuosta me rintamalla ammumme ja haavoitamme omiamme. Ammuttuamme omamme, me liehutamme valkoista lippua perkeleelle antautumisen merkiksi. Joka päivä elämämme näyttää olevan yhtä suurta miinusta Jumalan tilikirjassa. Me laiminlyömme velvollisuutemme jopa niiden ihmisten kohdalla, joiden puolesta me väitämme vaikka kuolevamme. Isäntämme on kuitenkin käsittämätön Puutarhuri – siitä sonnasta, mitä elämällämme tuotamme Hän osaa tehdä lannoitetta hyvälle puulleen. Näin hän kääntää pahuutemme voitokseen.

Ja jos olemme hukassa sen suhteen, mitä Jumala tahtoisi tehdä elämällämme tai mitä talentteja hänellä on varattuna, me saamme aina turvautua rukouksessa hänen johdettavakseen. Hän antaa tiedon ja taidon käyttää hänen talenttejaan oikein.

Kuitenkaan, vaikka kuinka hienosti toimittaisimme virkamme ja tehtävämme, se ei riitä. Jumalan taivas ei ole mikään Las Vegas, johon olet sitä tervetulleempi mitä enemmän sinulla on hengellisiä talentteja tai denareita taskussa. Vaikka hyvät teot ovat välttämättömiä uskon hedelmiä, mitkään hyvät tekomme eivät saata meitä taivaaseen.

Vertauksen hyvät palvelijat eivät päässeet isäntänsä iloon siksi, että kantoivat runsaat talentit. He pääsivät sinne siksi, että tahtoivat elää Isäntänsä laupeudessa ja armossa ja tekivät kaiken uskossa. Vaikka olemmekin epäonnistuneet ja jopa tahallaan rikkoneet Isäntäämme kohtaan, jos me vain tuomme pahatkin tekomme uskossa Isännällemme, me pääsemme hänen kirkkauteensa ja iloonsa.
   
Taivaaseen me kelvottomat palvelijat pääsemme ainoastaan Laupiaan Isännän vuoksi. Sen Isännän, joka antoi kaikki talenttinsa pois ostaakseen meidät onnettomat taloonsa. Tuo Isäntä on myös ainoa Hyvä Palvelija. Ole sinäkin tänään tuon Hyvän palveltavana.

Aamen.