Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."
Saarna
Pohjustus
Meillä suomalaisilla on perinteisesti suhteellisen kypsähtänyt asenne verotukseen. Lähes aina kun olemme rahan kanssa tekemisissä, niin saamme maksaa veroa. Hyvä jos tässä maassa voi rahasta puhuakaan, ettei pelkkää puhetta jo veroteta. Olemme tulleet niin tutuiksi verottajan toimien kanssa, että olemme voineet antaa tälle lempinimen - verokarhu. Tämä kuvaa monen mielestä osuvasti, kuinka rankalla kädellä meitä verotetaan. Olisi tietysti mukavampaa jos kuvaavampi nimitys olisi esimerkiksi veroperhonen.
Verotus ei ollut vierasta nollavuosisadan juutalaisillekaan. Meidän suomalaisten maksaessamme veroja ikäänkuin omaan taskuumme, nimittäin yhteiskunnan suomien palveluiden kustantamiseen, juutalaiset maksoivat veroa vieraalle vallalle, Roomalle. Osa veroista meni keisarillisen hovin ylläpitoon, osa puolestaan epäjumalille rakennettujen temppeleiden ja pakanallisten juhlien kustannuksiin. Suuri osa Rooman tulli- ja verotuloista meni kuitenkin suuren armeijan ylläpitämiseen ja sotien kustannuksiin. Juutalaisten vastenmielisyys verojen maksuja kohtaan oli siis ilmeinen ja ymmärrettävä. Hehän käytännössä maksoivat epäjumalia palvovien miehittäjiensä palkat.
Tämän vastenmielisyyden ja halveksunnan saivat ruohonjuuritasolla kokea juutalaiset tullimiehet, publikaanit. He kun työskentelivät miehittäjävallan hyväksi keräämällä verotuloja omalta kansaltaan. Halveksuntaa ei vähentänyt se, että monet publikaanit keräsivät rahaa myös omaan taskuunsa ohi ja yli virallisten verojen. He siis ryöstivät omaa kansaansa Rooman nimissä. Tähän oli Sakkeuksen tapaan sortunut ilmeisesti myös Matteus, toiselta nimeltään Leevi.
Matteuksen kutsuminen
Mitä siis tekee juutalainen mies ja juutalaisten Jumala kulkiessaan ulos Kapernaumista Matteuksen tulliaseman ohi? Maksaako hän veroa? Ei, Jeesuksella ei ollut mitään tullattavaa. Sitä vastoin Matteuksella oli - ja paljon. Siksi Jeesus sanoo lempeän kutsuvasti: ”Seuraa minua”.
Tätä ihmeellistä ja outoa kutsua seuraa yhtä ihmeellisen outo teko. Matteus nousee välittömästi jättäen virkansa ja hyvän toimeentulonsa lähteäkseen seuraamaan Jeesusta. Mutta miksi kukaan järkevä ihminen tekisi niin? Eihän ole kerrottua, että Matteus edes tunsi Jeesusta. Ehkä Matteus oli kuullut Jeesuksen tekemistä ihmeteoista, mutta ei hän välttämättä tiennyt, että se oli Jeesus joka häntä kutsui. Ja vaikka olisikin tiennyt, miksi jättää varma toimeentulo ja lähteä jonkin kansanvillitsijän matkaan? Se ei ainakaan olisi omiaan nostamaan Matteuksen osakkeita fariseusten silmissä.
Herättikö siis Jeesuksen kutsu kenties Matteuksessa jonkin sisäisesti uusiutuneen teinin, joka kaikkea järkeä ja vastuuta uhmaten lähtee ventovieraan matkaan? Vai ajatteliko Matteus, että Kapernaum on jo nähty kaupunki, ja seikkailunhaluisena lähti seuraamaan Jeesusta, toivoen tämän olevan joku Galileaa kiertävä nähtävyysopas? Näyttihän hänellä olevan jo yhdestätoista turistista koostuva seurue.
Vai oliko vaikuttimena kuitenkin jokin muu seikka? Jos olikin niin, että Matteus rahapinojensa alla oli tullut sielussaan raskautetuksi. Tuttujen ihmisten jatkuva halveksunta, huonon ja vältettävän juutalaisen maine, ystävyys kansan vihollisen kanssa, vihollisen varallisuuden kartuttaminen, rahan tuoman onnen tyhjyys, rahanahneus ja ihmisten pettäminen, synnintunto... Ja oliko Jeesuksen ystävällinen kutsu jotain sellaista, jota Matteus ei ollut tottunut kuulemaan toiselta juutalaiselta, ainakaan hyvämaineiselta.
Entä miten on Jeesuksen kutsun laita? Tahtoiko hän uuden ammatin edustajan opetuslapsekseen yksinkertaisten kalastajien lisäksi? Kulkiko hän sattumalta Matteuksen tulliaseman ohi huomatakseen, että yksi opetuslapsi lisää tekee vanhatestamentillisen tusinan? Eikö kuitenkin ollut niin, että Isä Jumala suuressa armossaan oli valinnut Matteuksen Poikansa apostoliksi?
Jeesuksen yksinkertainen kutsu: ”Seuraa minua”, vastasikin siis siihen armonjanoon, jonka Pyhä Henki oli Matteuksessa herättänyt. Se kutsui myös siihen virkaan, johon Jumala oli hänet valinnut. Matteus taas kuuli Jeesuksen sanoissa ja kenties näki tämän kasvoista jotain sellaista, jota rahapinot tai fariseusten säädökset eivät voineet antaa tai edes edustaa. Matteus näki Vapahtajansa ja tunnisti Paimenensa äänen. Jumalan näki kadonneen lampaansa. Lampaan, jonka Jeesus tahtoi armahtaa ja kutsua armolliseen tehtävään.
Aterialla
Tutustuakseen lähemmin Vapahtajaansa ja uuteen työnantajaansa, Matteus kutsui Jeesuksen opetuslapsineen kotiinsa aterialle. Yhteinen ateria oli tuohon aikaan suurin ystävällisyyden ja kunnian osoitus. Aterialle oli kutsuttu myös Matteuksen entisiä kollegoita ja muita huonossa maineessa olevia ihmisiä. Seura paljastaa, ettei Matteus vain itse ollut paheksuttava fariseusten silmissä, vaan kaikki hänen ystävänsä olivat samaa sorttia. Matteuksen ystäväpiiriin ei kuulunut siis yhtään hurskasta tai hyvämaineista ihmistä. Ei olisi ihme, jos Matteus koki itsensä kelpaamattomaksi ja jos taas lempeän Jeesuksen seura kelpasi.
Totuttuun tapaan fariseukset pysyttelevät Jeesuksen kannoilla. Koska eivät voi eivätkä tahdo itse astua syntisen kotiin saastuttamaan itseään, he odottavat että opetuslapset tulevat ulos talosta illan päätteeksi. Tilaisuuden tultua he kysyvät: "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Kyseessä ei ole kuitenkaan aito kysymys vaan syytös. Eihän hurskaalla juutalaisella pitäisi olla mitään hyvää syytä vierailla saastaisessa kodissa. Kysymyksellään he yrittävät häpäistä sekä Jeesuksen opetuslapsineen, että Matteuksen seurueineen. Jeesuksen he yrittävät häpäistä tuomitsemalla tämän yhtä syntiseksi kuin kodin isännänkin Jeesuksen sorruttuaan syömään tämän kanssa.
Jeesus kuulee tämän ja vastaa vakavana, mutta rakkaudella: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."
Mitä Jeesus tahtoo tällä sanoa ja kenelle hän sanansa kohdistaa?
Fariseuksille hän tahtoo sanoa seuraavaa: Ihmiset ovat synnistä sairaita, mutta minä tahdon heitä armollani parantaa, jos he kääntyvät puoleeni. Olettehan pyhien kirjoitusten asiantuntijoita, kuinka teiltä on voinut jäädä huomaamatta, kuinka profeetta Hoosea kirjoittaa:
”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan. Mitä on minun tehtävä sinulle, Efraim, mitä on minun tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste? Sentähden minä olen antanut heille iskuja profeettain kautta, olen kuolettanut heitä suuni sanoilla. Ja sinun tuomiosi nousevat kuin aamun valo. Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja; mutta he ovat ihmisten tavalla rikkoneet liiton: siinä he ovat olleet minulle uskottomat. Ja väijyväisten rosvojen kaltainen on pappien joukko: he murhaavat Sikemin tiellä; ilkitöitä he tekevät”
Jeesuksen ajatus jatkuu: Jos tämän sanan siis tunnette, miksi häpäisette meitä? Jos ette, miksi kutsutte itseänne lainoppineiksi? Sillä ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Hurskaita ei minun kannata etsiä, sillä heitä ei ole. Te taas, jotka pidätte itseänne hurskaina, olette kaksinverroin synnin pettämät. Ja niitä, jotka minuun turvaavat, te haluatte estää. Te tarjoatte minulle tekojenne uhreja, kuitenkin ne haihtuvat savuna ilmaan, sillä ne teidän sydämmenne on kova ja armahtamaton. Jos te moititte näitä syntisiksi, miksi moititte minua, joka tahdon osoittaa heille armahtavaisuutta kun te ette itse sitä tee? Ja kuitenkin, näin kieltämällä minua ja itseänne te osoitatte olevanne kaikkein suurimmassa armon ja parantamisen tarpeessa. Teitäkin minä kutsun seuraamaan minua, mutta te ette tahdo tulla.
Yhdelletoista apostolilleen Jeesus tahtoo sanoa: Älkää tulko ylpeyden pettämiksi, kun olen kutsunut teidät seuraani. Muistakaa: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi”. En minä kutsunut ja valinnut teitä hurskautenne tähden, vaan siksi että saisin nimeni kunniaksi ja kirkkaudeksi osoittaa teille ja teidän kauttanne laupeutta ja armahtavaisuutta. Sillä armahtavaisuutta minä tahdon itseltänikin.
Matteuksen syntisille ystäville Jeesus tahtoo sanoa: Älkää peljätkö. Tiedän että olette syntisiä, mutta teitä varten minä olen tullut. Älkää välittäkö fariseusten ylenkatseista, heidän ylpeytensä estää tekemästä sitä laupeutta, jota minä heiltä tahdon. Minä olen katsonut teidän puoleenne ja syönyt teidän kanssanne. Jos te uskotte minuun, niin kuin ystävänne Matteus, niin te pelastutte paljon pahemmalta, kuin ihmisten ylenkatseilta.
Matteukselle Jeesus tahtoo sanoa: Minä sanoin sinulle: Seuraa minua - ja niin sinä teit. Olet ottanut minut kotiisi ja pöytääsi. Minä olen vastedes kutsuva sinut pöytääni murtamaan leipää kanssani - maan päällä ja iankaikkisuudessa. Sinä olet syntiesi raskauttama ja ihmisten halveksuma, mutta olet löytävä minussa levon ja armon. Tiedän syntisi, mutta älä pelkää, olen maksava sinun syntiverosi. Olenhan tullut siunakin varten.
Olit Rooman vallan palveluksessa, vallan joka on kerran sortuva. En moiti sinua tästä. Mutta minä olen kutsunut sinut apostolikseni palvelemaan Jumalan valtakuntaa, eikä se valta katoa koskaan, sillä sen juuret ovat minussa. Sinun pitää kirjoittaa tekoni ja sanani ylös, jotta se voisi palvella tulevia seurakuntia. Ole uskollinen tehtävässäsi ja oikea voittosi on oleva tuhat kertaa suurempi kuin tulliasemalla haalimasi väärä voitto.
Tämä kaikki ja enemmänkin siis sisältyy muutamaan Jeesuksen sanaan.
Entäs me?
Mutta mitä Jeesus tahtoo sanoa tänään sinulle ja minulle? Jeesus tahtoo sanoa: Minä olen kutsunut sinut seuraamaan minua. Mutta mitä tämä minun seuraamiseni oikein merkitsee?
Palvelijani Paavali todistaa: ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.”
Ensinnäkin, seuraa sinä uskosi katseella mitä minä olen tehnyt, mitä minä teen ja mitä minä olen tekevä. Minä olen kuollut puolestasi ja kuitenkin minä elän ja sinä elät minussa. Minä olen kanssasi elämäsi kaikki päivät ja kuitenkin odotan sinua Taivaaseen. Minä olen tuomitseva ja tuhoava tämän maailman ja sen ruhtinaan, ja kuitenkin sinut minä olen vihaltani pelastava.
Jälleen Paavali todistaa: ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”
Toiseksi, seuraa minun esimerkkiäni. Jos en kiellä seuraani enkä armoani tämän ajan raukoilta, syrjäytyneiltä, yksinäisiltä, syntisiltä ja yksinkertaisilta, jotka huutavat puoleeni, niin miksi sinä niin tekisit? Hakeuduthan useimmiten vain tuttujen, mukavien, helppojen, hauskojen, hurskaiden, ystävällisien, kauniiden ja komeiden ihmisten seuraan. Ja kun huomioit vähäisimpiä lähimmäisiäsi, niin teet sen usein pelossa etkä rakkaudessa. Muista, että he ovat veljiäsi ja sisaruksiasi, Jumalansa kuvia niin kuin sinäkin.
Kutsun tänään sinut kaikkine synteinesi ja murheinesi minun itseni kattamaani pöytään. Minä olen siellä läsnä ja annan sinulle itseni. Älä pelkää äläkä epäile. Älä siis itsekään kiellä pöytäsi antimia ja kätesi apua kurjimmaltakaan ihmiskohtalolta. Pyydä rakkautta lähimmäisiäsi kohtaan sekä viisautta ja voimaa heidän auttamiseensa, niin minä en sitä sinulta kiellä. Ole uskollinen kutsumuksessasi ja tehtävässäsi.
Vielä Paavali todistaa: ”Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa”
Kolmanneksi, seuraa minun askeleitani Taivaan kotiin. Älä huoli, minä ohjaan, opastan, talutan ja tarvittaessa kannan sinua. Kun koet pilkkaa, epäuskoa, Perkeleen juonia, sairautta, vainoa, kurjuutta ja kaikkea kärsimystä minun nimeni tähden, niin muista että olen edeltäsi kulkenut kaikkien näiden läpi ja olen voittanut ne. Muista rukouksen lahja: “Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.”
Matkaoppaaksesi minä olen antanut sinulle paimenen, matkaseuraksesi taas lapsiani. He eivät ole täydellisiä, mutta muista, et ole sinäkään. Matkaevääksesi minä olen antanut sinulle Sanani, ruumiini ja vereni. Älä pelkää, että tuhlaisit näitä, ne eivät pääse ehtymään.
Jälleen, kaikki tämä ja enemmänkin siis sisältyy muutamaan Jeesuksen sanaan.
Lopetus
Uskallan ajatella, ettei Perkele rohkene astua tähän saliin. Onhan täällä koko Jumalan evankeliumin arsenaali läsnä, ja hänen kiitoksensa ja ylistyksensä soi huuliltamme. Voimme siten olla varmoja, että Perkele kohtalotovereineen odottaa sinua ja minua fariseusten lailla seurakunnan ovella ja kysyy lähtiessämme: Kuinka teidän opettajanne muka syö yhdessä vähäuskoisten ja muiden syntisten seurakuntalaisten kanssa? Onhan teidän uhrinne säälittävät ja näyttönne hyvistä töistä heikot.
Älä kuitenkaan itse vastaa tähän mitään. Herra itse tahtoo sanoa Perkeleelle: Mene ja tutki, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtaa minä tahdon, ja itseni minä olen uhrannut.' En minä siis ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti