Kristittyjä on vainottu aina. Vainot alkoivat jo Edenissä. Käärmeen ihka ensimmäinen sana ihmiskunnan äidille oli jo vainoa. Vaikka Perkeleen sanat sihisivätkin suloisesti, tekivät ne tuhoisan tehtävänsä.
Entisenä luottomiehenä on Saatanan silmissä sietämätöntä, että Jumala puhaltelee Henkeään miten tykkää. Ja Hän kun tykkää puhallella Sitä saviastioihinsa. Jumalan tahtoon kahlehdittu Perkele ei voi muuta kuin piipittää Krisuksen varpaiden välistä, lopullista kuolintallausta odotellessaan.
Kadehtiessaan hyvää osaamme jumalallisena papistona Valheen Isä vainoaa, lannistaa ja ahdistaa meitä. Joskus Kauhujen kuningas kolistelee nurkissamme. Nurkkaan hänet on ajettukin kuin viemärirotta konsanaan. Kristuksen kirkkauden täyttäessä koko maailmankaikkeuden tuolta vikisijältä alkavat loppua piilopaikat kesken.
Koska Perkeleen tappio Jumalalle julistettiin jo Eedenissä, käy hän Jumalan sijasta Jumalan kuvan kimppuun. Morsian, Kristuksen seurakunta ja ruumis, on täynnä noita Jumalan repaleisia kuvia, joita Pyhä Henki eheyttää jatkuvasti. Työ on hidasta mutta sitäkin huolellisempaa.
Huolellisesti suunniteltua on myös Perkeleen työ. Niinkuin Pyhä Henki johtaa ja koordinoi evankeliumin levittämistä, niin Perkelekin johtaa vastalähetystyötä. Hänellä on hyvin tiedossa jo koettu tappio Kristukselle sekä hänelle että hänen kapinakoplalleen valmistettu sammumaton tulimeri. Sammumaton on myös Riaplon raivo. Ainut tapa kostaa Jumalalle on viedä mahdollisimman monta sielua helvettiin.
Saatanan tarkka strategia sielujen hukuttamiseksi huipentuu antikristuksen julkituloon. Tällöin alkavat myös ennen kokemattomat vainot Lapsia kohtaan. Useimmat kristityt lienevät murehtineen tätä jo ennakolta: ”Miten kestän?”, ”Miten uskoni kestää?”, ”Mitä jos joudun valitsemaan vaikka lapseni hengen ja uskoni tunnustamisen välillä?”.
Ensinnäkin, uskomme ei ole meidän voimamme varassa, vaan Kaikkivoiman. Toiseksi rohkenen väittää, että eräs syy viimeaikaisten tervehenkisten seurakuntien syntymiseen ja rakentumiseen on se, että paras turvaverkko vainojen alla on yhteisö. Vaikute ei ole vain psykologinen, vaan ennen kaikkea hengellinen.
Kun elämme samasta Sanasta ja samasta pöydästä, samasta uskosta ja keskinäisestä rakkaudesta, niin moni Saatanan nuoli on jo sammunut ja katkennut lentäessään ilmassa. Vaikka ne lentäisivätkin perille saakka, on meille annettu Puolustaja, Aabrahamin kilpi, jolta ei konstit lopu.
Tärkeintä on olla päästämättä Sutta lammaslauman keskelle. Jos näin käy, lampaat hajoavat kaikkiin ilmansuuntiin – ja yksin. Mutta jos Susi vainoaa Laumaa ulkopuolelta, pysyy Lauma yhtenä, vaikka se joutuisikin välillä juoksemaan henkensä edestä ja Susi kannoillaan. Tällöin tosin Susi itse juoksee omaan turmioonsa. Sekä Sutta että Laumaa on näet Paimen vastassa, toisessa kädessään sauva, mutta toisessa miekka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti