Joh. 2:1-11, Kaanaan häät

Joh. 2:1-11

1. Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä,

2. ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.

3. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä."

4. Mutta Jeesus vastasi: "Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut."

5. Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se."

6. Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan* vetoisia.

7. Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten.

8. Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät.

9. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen

10. ja sanoi: "Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."

11. Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

Saarna

Jeesus on opetuslapsineen kutsuttu häihin. Vapahtajan äiti, Maria, on myös häissä mukana. Teksti ei valota, oliko kyseessä kenties Jeesuksen sukulaisten, veljen tai sisaren häät. Joka tapauksessa, Jeesus kunnioittaa kutsua ja hääparia yleensäkin vastaamalla kutsuun myöntävästi. Jeesus kunnioittaa myös koko tapahtumaa, sillä onhan avioituminen Jumalan mielen mukaista, Hänen säätämäänsä ja siunaamansa.

Opettaahan Kristus: Matt. 19:5-6: Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.

Onhan Jeesus Pyhässä Hengessä läsnä jokaisessa hääjuhlassa, jossa Hänen nimeään kirkastetaan pyytämällä Kaikkivaltiaan siunausta avioituville ja heidän tulevaisuudelleen.

Mutta: hääjuhlien odotettu kulku saakin isäntäparin kannalta nolon käänteen, kun ilmenee, että viini on syystä tai toisesta loppu. Loppu se ei ollut kuitenkaan vahingossa, vaan Jumalan tarkoittamana, jotta Kristuksen valo saisi pilkahtaa.

(Emme tiedä, oliko Maria itse järjestämässä häitä, kun hän saa tietää viinin loppuneen, mutta) huomion arvoista on, että Maria kertoo siitä Jeesukselle, ja myös se tapa, jolla hän asian ilmoittaa: ”Heillä ei ole viiniä.” Tämä yksinkertaiselta kuulostava ilmoitus onkin yksinkertainen rukous, sillä se sisältää myös lausumattoman toivomuksen: ”Voisitko auttaa hääparia tässä todella nolossa ja kiusallisessa tilanteessa? Tiedän, että sinä, jos kuka, voit auttaa.” Marian usko oli todellista uskoa, juuri sellaista, johon Vapahtaja kutsuu jokaista meistäkin. Se on nimittäin sellaista uskoa, jossa kaikki uskotaan ja jätetään Jeesuksen haltuun ja hoidettavaksi. Sellaista, missä uskomisen voimankin saa pyytää Herralta, sillä Hän tietää, ettemme omilla ponnisteluillamme ja voimallamme osaa uskoa lainkaan. Uskommekin siis nojaa Hänen harteillaan ja hoidettavanaan, onhan Jumala itse uskomme alkaja. Tosin kristityn omaa vastuuta uskonelämän hoitamisessa rukouksen ja Sanan lukemisen avulla ei saa lainkaan vähätellä.

Jeesuksen vastaus kalskahtaa korvaan tylysti ja kylmästi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut." 1938 käännös antaa tässä kohden todenmukaisemman käännösvaihtoehdon: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut.” Tämä tarkoittaa kuitenkin sisällöllisesti suunnilleen seuraavaa: ”Tämä on minun asiani, ei sinun. Minä otan sen hoitaakseni. Aikani ei ole kuitenkaan vielä tullut. Minun aikani on Isäni aika, sillä ainoastaan Hänestä olen riippuvainen ja vain Hänen tahtonsa teen. Ja se aika koittaa Golgatalla. Silloin Ihmisen Poika runnotaan ja Isä kirkastetaan. Silloin Jumalan Poika kirkastetaan, kun Jumala nostaa hänet tuonelasta ylösnousemukseen ja maailman kuninkuuteen. Ja eräänä päivänä, kun jälleen koittaa minun aikani, saa koko maailma tuta Kristuksen kirkkauden ja voiman. Ja Jumalan voima on se evankeliumi, joka huutaa Jumalan Pojan kuolemaa ja ylösnousemusta synnin ja saatanan vallan tähden ja niiden voittamiseksi.” Ja niin Marian sisällä leimahtaa heti tulinen uskon varmuus: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se."

Jeesus neuvoo kovin oudosti: täyttäkääs nuo astiat täyteen vettä. Kyllä, juuri nuo 6 kivistä astiaa. Ja kyllä, juuri nuo, joita käytetään (puhdistautumiseen) käsien ja jalkojen pesuun. Niin palvelijat tekevät työtä käskettyä, ja niin yhteensä 400-600 litraa vetävät astia täyttyvät piripintaan. Jeesuksella tai Marialla tai ehkä molemmilla oli vaikutusvaltaa ja auktoriteettia näiden ihmisten parissa, sillä kuinka muuten hullulta ja täysin epäloogiselta kuulostava kehotus otettiin tosissaan. Sitten he vievät astioista maistettavaa pitojen valvojalle. Vesi on muuttunut viiniksi, todella hyväksi viiniksi ja sitä on runsaasti, todennäköisesti enemmän kuin häät olisivat tarvinneet.

Näin Jumala vastaa rukouksiinkin. Hän tahtoo antaa meille parastaan ja runsaasti. Olen itsekin saanut usein elämässä kokea, kuinka olen jonkin asian tuonut Herran eteen ja kun Herra on oman aikataulunsa mukaan vastannut myöntävästi, on se ollut vieläkin parempi kuin alkuperäinen pyyntö odotti.

Huomiota ei tule kuitenkaan kiinnittää itse tunnustekoon vaan siihen, mihin se viittaa. Johannes kirjoittaa tunnusteon olevan ensimmäinen seitsemästä, jonka Jeesus teki. Samoin oli ensimmäinen Mooseksen kautta tullut vitsaus veden muuttuminen vereksi. Viinihän on veren vertauskuva. Tämä oli tuomion osoitus faaraolle, mutta Jeesuksen tunnusteko oli armontekojen alkamisen osoitus koko maailmalle. Jeesus ei paljasta osaavansa valmistaa edullista ja hyvän makuista viiniä. Hän paljastaa Kuka Hän on. Hän paljastaa olevansa enemmän kuin Mooses ja muut profeetat. Hän on se joka Hän on. Hän on veden, kiviastioiden, viinin ja kaikkien häävieraiden ja jopa avioliiton todellinen alullepanija ja Luoja. Hän on Jumalan Poika. Hänelle kaikki on mahdollista, jopa ihmisten pelastaminen ja kaiken uudeksi luominen – miksei siis viinin luominenkin?

On huomioitava myös se, mihin vesi lasketaan - kiviastioihin. Miksei vaikka suoraan viiinileileihin tai saviastioihin? Siksi, että ne viittaavat puhdistautumiseen. Juutalaiset olivat käyttäneet astioita Mooseksen lain mukaisiin puhdistautumisiin. Jeesus osoittaa nyt vanhan liiton säädöksineen olevan lopuillaan ja Jumalan valtakunnan tulleen jokaisen ihmisen ulottuville ilman ihmisen omaa suoritusta ja säädöksien pänttäämistä.

Joh. 1:13: Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.

Vaikka ihminen asuisi puhdistusastiassa, ei hän tulisi sen puhtaammaksi sydämeltään. Jeesushan opettaa vastaavasti myös ruokailemisesta:

Matt. 17-20: Ettekö käsitä, että se, mikä menee suusta sisään, jatkaa kulkuaan vatsaan, ja sitten se ulostetaan.  Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin.

Kiviastioita oli kuusi. Sama luku on myös ihmisen luku. Se on myös epätäydellinen luku verrattuna Jumalaa kuvaavaan lukuun seitsemän. Ihmisen voi puhdistaa vain Kristuksen yksin tekemä työ, yksin Hänen kuolemansa, ei ihmisen omat puhdistautumisponnistelut.

Ja koska viini on myös Pyhän Hengen esikuva, kertoo tunnusteko siitä, ettei ihmisen tule vain puhdistautua synneistään, vaan myös täytyttävä Pyhällä Hengellä, jotta hän tulisi Kristuksen omaksi. Vain Vapahtajan sana muuttaa veden salatulla tavalla puhdistavaksi sovitusvereksi eli Pyhän Hengen täyttämäksi kastevedeksi. Ja vain Vapahtajan sana muuttaa tänäänkin nauttimamme ehtoollisviinin salatulla tavalla hänen sovitusverekseen. Vaikka jakeiden ensisijainen painotus ei lienekään sakramenteissa, toteutuu Jumalan salattu toiminta myös niissä.

Evankelista Johannes todistaa Johannes Kastajasta seuraavasti:

Joh. 1: 29-34 Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! 30. Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' 31. Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on." 32. Johannes todisti: "Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. 33. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.' 34. Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika."

Tällä Kaanaan tunnusteolla on toinenkin syvällinen opetus: vaivannäkö ei ole turha Herrassa. Herran palvelijoina saatamme aina silloin tällöin joutua kovalla vaivalla ”täyttämään astioita vedellä”. Vaikka annettu tehtävä saattaisikin näyttää täysin järjettömältä ja hyödyttömältä, voi Herra yhä muuttaa ”veden viiniksi.” Tämä pätee esimerkiksi sananjulistukseen. Saarnaajasta saattaa julistaessaan tuntua, että heittää vettä kiukaalle ihan turhaan, sillä kiuas ei ole eikä tahdokaan lämmetä. Kuitenkin Kaikkivaltias Vapahtajamme saa kylmimmätkin kivet lämpiämään täyttäessään ne uudella viinillä, nimittäin Pyhällä Hengellä. Ja näin Kristuksen nimi yhä kirkastuu ja Jumalan voima paljastuu pyhässä evankeliumissa.

Kaanan häiden valvoja ihmettelee sulhaselle, että tämä on säästänyt hyvän viinin tähän asti. Mutta hän puhuttelee väärää Sulhasta. Oikea Sulhanen, joka myös tämänkin viinin toimitti ja joka tätä nykyä odottelee Jumalan kirkkaudessa omaa morsiantaan, eli seurakuntaa, säästää omaa hääviiniänsä tulevaa hääjuhlaa varten:

Matt. 26:29: Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.

Johannes kertoo tämän Kaanaan tunnusteon antaneen ja lisänneen opetuslasten uskoa. Heille väläytettiin pieni pala siitä Jumalallisesta voimasta ja kirkkaudesta, joka oli kätkettynä tuohon vaatimattomaan, nöyrään ja hiljaiseen puuseppään. Tuon puusepän tuli kuolla heidänkin syntien puolesta ja korotettavan maailman kuninkaaksi. Niin kuin Paavali raapustaa papyrukseen:

Room. 1:16: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.

Yhä tänäänkin Jeesus kutsuu sinua ja minua Isän valtakuntaan. Yhä tänäänkin Hän tahtoo muuttaa vettä viiniksi monella eri tapaa. Yhä tänäänkin Hän sanoo: ”Katso, minulla on viiniä yllin kyllin. Tule ja juokaamme sitä kaikki yhdessä Isäni valtakunnassa.”

Tänään saamme vastata Kristuksen kutsuun, astua ehtoollispöytään, puhdistautua synneistämme ja yhä uudelleen täyttyä Pyhällä Hengellä. Se on vielä suurempaa lahjaa, kuin se, mistä hääpari sai nauttia 2000 vuotta sitten.