Tiitus 3:4-7, Me uskomme Pyhään Henkeen

Tiitus 3:4-7

4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,

5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,

7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Tämän uuden vuoden ensimmäinen keskiviikkojumalanpalvelus käsittelee hyvin tärkeää ja keskeistä Nikean uskontunnustuksen kohtaa, joka on seuraava: Uskomme Pyhään Henkeen.

Oletko koskaan miettinyt, miksi tunnustamme, opetamme ja julistamme uskoamme Isän ja Pojan lisäksi Henkeen, joka on Pyhä. Isää ja Poikaa ei erikseen mainita pyhäksi, ei kummassakaan käyttämässämme uskontunnustuksessa.

Tietenkin molemmat, Isä ja Poika, ovat Hengen lailla pyhiä, ei vain ominaisuutenaan vaan olemuksellisesti. Silti yleensä vain Henkeä nimitetään Pyhäksi.

Ajattelen, että eräs syy siihen on seuraava. Isästä ja Jeesuksesta puhuttaessa kaikki tietävät kenestä puhutaan tai ketä tarkoitetaan. Henkiä taas on maailma täynnä. On pahoja riivaajahenkiä, nuo Perkeleen kotijoukot, jotka kiusaavat, ahdistavat, pelottelevat ja kahlitsevat ihmisiä. Ottavatpa ne jopa kiven, puun tai metallisen pakanajumalan muodon, jonka edessä ihmiset palvovat, kumartavat, rukoilevat ja uhraavat – jopa toisia ihmisiä.

On myös olemassa tuonpuolesuuden vainaja- ja tietäjähenkiä, joista Raamattu puhuu ankarin varoituksin ja kielloin.

Sitten on myös ihmisen henki, tuo, joka on meille yhtä käsittämätön ja salattu osa meitä, kuin sielummekin. Koemme olevamme kyllä muutakin kuin vain ruumis, mutta näkymättömiin henkemme jää.

Sitten on Pyhä Henki. Tämä Kristuksen Henki erottuu kaikista muista maailman hengistä. Hän erottuu kaikesta ja kaikista muista siksi, koska hän on Pyhän Jumalan Henki. Henki, joka on täynnänsä kaikkivaltiutta, pyhyyttä, totuutta, rakkautta ja armoa.

Toinen syy miksi kutsumme Henkeä Pyhäksi, liittyy Sanassa hänelle annetun nimen merkitykseen.

Isä muistuttaa meitä nimellään, että Hän on meidän todellinen, taivaallinen, iankaikkinen Isämme. Poika Jeesus, Jeshua muistuttaa nimellään, että Hän on Jumalan Esikoinen, meidän totinen pelastuksemme.

Yhtälailla Pyhä Henki muistuttaa meitä jo nimellään, ettei hän ole mikään satujen Hyvä Haltiatar tai veikeä Kasper -kummitus. Jumalan kolmas persoona opettaa meitä jo pelkällä nimellään, että Jumala on todellinen ja ainoa Pyhä.

Kun nyt siis ajattelet nimeä Pyhä Henki, niin liitä toki siihen kaikki se, mitä liität ajatellessasi Jumalan pyhyyttä. Sehän ei eroa siitä pätkääkään. Pyhä Henki on kaikessa pyhyydessään kiivas ja pelottava Tuomari, joka ei syntiä siedä ja joka kostaa katumattomien pahat teot.

Hän on Rakastava ja armahtava Paimen, joka jatkuvasti ohjaa ja opastaa laumaansa. Hän on Kunnioitettava ja palvottava Kuningas, joka ei jaa kunniaansa. 

Hän on Totuuden Julistaja, joka ilmoittaa maailmalle synnin, vanhurskauden ja tuomion. Hän on loukattava ja murehtiva Persoona, joka ei siedä pilkkaa, mutta joka rukoilee lakkaamatta meidän puolestamme.

Hän on Puolustaja, jonka kilven suojasta ei maailman ihmiset voi meitä todellisesti vahingoittaa eikä Perkele ryöstää. Tässä Abrahamin kilvessä on risti, joka suojaa meitä myös ansaitsemaltamme helvetin tuomiolta.

Kuulostaako tutulta? Kuulostaako ihan Kristukselta?

Niin pitääkin, sillä Pyhä Henki ei olekaan mikään jumallinen sooloilija, kolminaisuuden irtiottaja. Hän ei ole myöskään jokin rauhaton kolminaisuuden persoona, joka ei malta pysyä samassa paikassa edes yhden jumalanpalveluksen vertaa. Ei häntä kuvaa myöskään takkuileva mystikko tai epämääräinen muoto tai tehtävä vain sen tähden, että me itse niin helposti luomme hänestä sellaista kuvaa tai siksi että me itse olemme sellaisia.

Ei. Häntä kuvaa parhaiten hänen tärkein tehtävänsä. Niinkuin kaikki jumalalliset ja pyhät asiat ovat aina päivänselviä, niin on hänen pyhä toimeksiantonsakin. Hänen tehtävänään, motiivinaan ja intohimonaan on kirkastaa nimeomaan Pelastavaa Poikaa, joka taas kirkastaa Rakastavaa Isää. Tämän hän tekee kaikella pyhyydellään viisaasti, määrätietoisesti ja tulosvarmasti.

Mutta miten Pyhä Henki sitten kirkastaa Jeesusta?

Jeesus itse todistaa “Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.”

Ensinnäkin Pyhä Henki on kirkastanut Jeesusta muistuttamalla lapsiaan siitä, mitä Jeesus on sanonut. Näin hän on voinut kirjoituttaa Pyhän Raamatun. Toisekseen hän on jatkuvasti seurakuntansa ja meidän omantuntomme välityksellä muistuttanut, mitä tämä Raamattu todistaa Jeesuksen sanoista. Kolmannekseen Pyhä Henki on asettanut paimenet seurakunnilleen opettamaan Jumalan Pojan sanoja oikein. Neljänneksi hän on asettanut meidät kaikki palvelemaan toisiamme Kristuksen esimerkin mukaisesti. Viidenneksi hän näiden kaikkien välityksellä ohjaa meitä omaamaan Jeesuksen mielenlaadun, hiljaisen ja nöyrän. Onhan Hengellä itselläänkin Kristuksen mieli.

Tätä työtä Pyhä Henki tekee jatkuvasti, lakkaamatta, väsymättä, luovuttamatta.

Tätä hän tekee tänäänkin. Eikö olekin niin, että tälläkin hetkellä meihin Kristuksen kautta vuodatettu Pyhä Henki painaa omantuntomme hälytysnappulaa. Ja vaikka emme sitä tunnusta, niin siellä se valo välkkyy. Me emme nimittäin ole ottaneet Raamatun todistusta Jeesuksen sanoista todesta, pikemminkin olemme vääntäneet niitä oman tahtomme mukaan tai teeskennelleet ikäänkuin Jeesus ei olisi meille mitään puhunutkaan.

Me emme ole myöskään tehneet hänen esimerkkinsä mukaisesti, vaan koko ajan pyrimme olemaan lähimpiemme hallitsijoita emmekä palvelijoita. Olemme koko ajan nujertamassa heitä ja odottamassa heiltä palveluita.

Me emme myöskään tiedä hiljaisuudesta ja nöyryydestä muuta kuin sanakirjamaininnan. Mitä muuta me olemme kuin mölisemässä toisillemme ja Jumallalle erinomaisuudestamme, oikeaoppisuudestamme, esimerkillisyydestämme, uskostamme, rakkaudestamme, hyvistä töistämme. Lista on loputon.

Mutta. Ja se on iso mutta. Pyhä Henki ei vain osoita kelvottomuuttamme, vaan myös Kristuksen sovituksen kelvollisuutta meille ja Isälle Jumalalle. Koska ei Jeesuskaan tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen Perkeleen kohtalolta, ei myöskään Pyhä Henki tahdo meitä tuomita. Niinkuin sanottua, onhan hänellä Kristuksen Henkenä Kristuksen jalo mieli.

Kuule siis mistä Raamatun sanoista Pyhä Henki sinua tänään muistuttaa ja opettaa:

Syntinen saarnaaja huudahtaa: "Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"

Hän on Pyhää Henkeä täynnä oleva Kristus. Hän on Pyhän Hengen sinulle ja minulle kirkastama Jeesus.

Syntinen seurakunta voi tähän vastata: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja".