1. Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona,
2. väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa.
3. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä,
4. jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi.
5. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."
6. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen:
7. "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?"
8. Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette?
9. Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?
10. Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle -
11. "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
12. Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet."
Saarna
Jeesus on palannut opetuslapsineen kotiinsa, Kapernaumiin. Yleensä uumoillaan Jeesuksen asuneen Pietarin kotona, tarkemmin sanottuna Pietarin anopin talossa. Jos näin todella oli, tulee vain mieleen, että mikä valtava etuoikeus onkaan, kun itse Kaikkivaltias Herra asettuu asumaan palvelijansa kotiin ja miten konkreettisesti sitä Pietarin anoppi sai palvella Herraansa. Toisaalta Pietari-raukka joutui varmaan usein olemaan varpaillaan, olihan häntä nyt vahtimassa anopin lisäksi itse Herra.
Huhu on taas iloisesti kiirinyt ympäri kylää Jeesuksen saapumisesta. Väkeä on niin paljon ja niin tiheään, ettei kaikki halukkaat pääse edes sisälle. Jeesus ei aja ihmisiä pois kodistaan vaan jälleen tuttuun ja armolliseen tapaansa saarnaamassa heille Sanaa. Julistustilanne saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun yhtäkkiä kattoa aletaan purkamaan Jeesuksen yläpuolelta. Neljä miestä tahtovat tuoda halvaantuneen ystävänsä Jeesuksen luokse parannettavaksi eivätkä he lannistu, vaikka eivät pääsekään tungoksen vuoksi ovesta sisälle. Hätä halvaantuneesta ystävästä ja usko Jeesuksen voimaan ja tahtoon parantaa saa miehet turvautumaan koviin otteisiin: he alkavat kaivamaan savista ja olkista kattoa. Jeesuksen luo on päästävä, vaikka se maksaisikin kovan vaivan! Saatuaan kaivettua reiän kattoon miehet laskevat halvaantuneen ystävänsä vuodematon ja köysien varassa alas.
Jeesus näkee ja ymmärtää miesten uskon ja kääntyy halvaantuneen puoleen: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."
Mitä hän sanoi? Eikö halvaantunutta tuotukaan tänne parannettavaksi? monet varmaan ajattelivat. Ensimmäisenä ehkä kantajat, jotka olivat nähneet suuren vaivan tuodakseen halvaantuneen parannettavaksi. Toiset ehkä ihmettelivät, että kuinka Jeesus tohtii leimata sairaan miesparan syntiseksi - onhan tällä jo tarpeeksi kestämistä. Toisaalta tuohon aikaan yleisesti ajateltiin, että sairaus on merkki erityisestä syntisyydestä tai rangaistus jostain tietystä synnistä. Näin saattoi joskus ollakin asian laita, muttei läheskään aina.
Kuitenkin Jeesus tarttuu kaiken sairauden, kärsimyksen ja kuoleman syvimpään juureen – ihmisen syntisyyteen. Teksti ei kerro ihan tarkkaan, katuiko halvaantunut syntejään vai riittikö Jeesukselle ystävien usko, mutta kuitenkin: Jeesus näki halvaantuneen miehen sydämeen: vaikeasta sairaudesta huolimatta tämän miehen suurin ongelma oli hänen syntisyytensä. Emme tiedä, oliko hän ollut syntymästään asti halvaantunut vai sairastunut myöhemmin, mutta yksi asia pysyy samana: hän oli syntymästään asti ollut syntinen.
Paikalla olevien fariseuksien ja lainopettajien veri kuohahtaa ja heidän mieliinsä nousee kysymys, joka on sinänsä oikeutettu, mutta vain motiivi ja syytös on väärä: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. ”Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Retoriseksi ja syyttäväksi tarkoitettu kysymys saakin odottamatta vastauksensa itse tilanteessa: Ei kukaan muu voikaan armahtaa kuin Jumala, mutta juuri siksi Jeesus voi ja tahtoo antaa synnit anteeksi, sillä Hän itse on lihaan tullut Jumala. Sen sijaan fariseukset ja lainoppineet sokeudessaan syyllistyvät itse siihen mistä syyttävät Jeesusta, nimittäin Jumalanpilkkaan.
Jeesus tuntee Pyhässä Hengessään missä taas mennään. Samalla Kaikkivaltiaan katseella, jolla hän oli nähnyt halvaantuneen sydämeen, näkee hän nyt fariseusten ja lainoppineiden sydämiin.
Daavid laulaa psalmissa 69:
Jumala, sinä tunnet erehdykseni, rikkomukseni eivät pysy sinulta salassa.
Jesaja kirjoittaa luvussa 3:
Jerusalem sortuu ja Juuda kaatuu, koska ne ovat Herraa vastaan sanoin ja teoin ja uhmaavat hänen valtansa kirkkautta.
Heidän röyhkeytensä ei jää kätköön, se näkyy heidän kasvoillaan. Kuin Sodoman väki he kerskuvat synneistään, mitään kaihtamatta. Voi heitä! Itselleen he pahaa tekevät.
Onnellinen on vanhurskas! Hänen käy hyvin, hän saa nauttia tekojensa hedelmiä.
Voi jumalatonta! Hänen käy huonosti, hänelle tehdään niin kuin hän itse teki.
Jeesus nuhtelee heitä: kun he olivat ajatuksissaan moittineet Jeesusta, vastaa Jeesus heille ääneen ja julkisesti: ”Kuinka te tuollaista ajattelette?” Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." - Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet."
Jeesus perustelee välittömästi oikeutensa armahtaa syntistä kompakysymyksellä: ”kumpi on helpompaa?” Oikea vastaus on: ei kumpikaan ja molemmat. Kumpikin on yhtä mahdotonta ihmiselle, mutta yhtä mahdollista Jumalalle – tosin kalliin Kristuksen veren ansiosta. Totisesti on Jeesuksella valta antaa syntejä anteeksi – tänäänkin. Jos halvaantunut nousi sillä hetkellä kun Jeesus häntä käski, puhdistettiin halvaantunut synneistään sillä hetkellä, kun Jeesus niin julisti. Yhtä varmasti, kuin Jeesus paransi miehen kokonaan – kävelihän hän omin voimin pois ja kantoi itse käsissään vuodettaan – puhdisti Jeesus hänet kaikesta vääryydestä! Näin Kristus itse ottaa pitkällä matkallaan kohti Golgataa ihmisten sairaudet ja synnit kannettavakseen.
Kuinka konkreettisesti voisikaan halvaantunut yhtyä profeetta Jesajaan:
Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
Sama Jumala, joka kutoo ihmisen kokoon äidin kohdussa, armahtaa langennutta ja pahaa ihmistä. Näin Luoja ja Lunastaja ovat yhtä. Ihmisen Poika, niin kuin Jeesus salaperäisesti itseään kutsuu, on Jumalan Poika. Ja Jumalan Pojan kautta on kaikki luotu ja kaikki sovitettu, niin kuin Paavali Kolossan seurakunnalle kirjoittaa. Ja vain Ihmisen Pojalla on maailman tuomiovalta. Hän yksin tuomitsee ja armahtaa luotujaan, kuten parhaaksi näkee.
Mitä siis me siis voimme ammentaa omaan elämäämme päivän evankeliumitekstistä – joka totta vie on evankeliumia?
Ensinnäkin. Kantakaamme toinen toisiamme Kristuksen eteen. Mitä jos rukoilisimme toistemme huolien ja sairauksien puolesta enemmän? Mitä jos rohkaisisimme arkamielisiä uskomaan evankeliumin kohdalleen ja pyytäisimme heitä mukaamme ehtoolliselle kohtaamaan Kristusta? Entä käymmekö katsomassa niitä, jotka ovat sairaita ja vaivattuja vai toivotammeko vain siunausta jos satumme näkemään?
Toiseksi. Ihmisen suurin ongelma ja itse asiassa kaikkien ongelmien loputon lähde on hänen oma ja lähimmäisensä syntisyys. Jumala voi ja tahtookin meidät fyysisesti parantaa – ja niinhän me kaikki olemme terveitä viimeistään, kun meidät puetaan kirkkauteen, mutta ennen kaikkea – sairautta tai ei – tahtoo hän armahtaa meitä syntitunkioita. Tosin henkilökohtaisesti ainakin välillä pohdin, onko meidän keskuudessamme enemmän esim. sairautta, kuin Jumala olisi tarkoittanut? Laiminlyömmekö parantamisen armolahjaa? Entä sairaiden voitelun? Kysyn vain – viisaammat vastatkoon.
Kolmanneksi. Me emme tarvitse terveitä ruumiinjäseniä ollaksemme syntisiä ja harjoittaaksemme syntiä. Pelkästään meidän ajatuksemme ja motiivimme suorastaan mätivät pahuudesta ja vääryydestä. Ja Pyhä Henki näkee tämän. Ja Hän tahtoo auttaa meitä, Kristuksen tähden.
Neljänneksi. Niin kuin Isä valtuutti Pojan, on Poika valtuuttanut meidät: Johanneksen evankeliumista luvusta 20:
"Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.
Tässä kohden kysynkin: laiminlyömmekö henkilökohtaisen ripin oikeutta ja mahdollisuutta? Kysyn myös: jätämmekö joidenkin ihmisten kohdalla evankeliumin saarnaamatta, koska pelkäämme saarnata lakia? Tai ajattelemmeko itsemme kohdalla, että emme tarvitse kuulla lakia ja evankeliumia, koska meillähän on yllin kyllin murhetta ja itkua terveydellisissä, taloudellisissa tai ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Eikö ennemmin Jumala ole meille tilivelvollinen?
Viidenneksi. Vaikka Jumala ei parantaisikaan meitä vaikeasta sairaudesta tai helpottaisi maallista elämäämme, on meillä Kristuksessa kyllin kiitettävää. Olemmehan me kaikki syntisinä ihmisinä yhtä voimattomia ja rampoja kuin kuolleet kalat Pyhän Jumalan edessä.
Kuudenneksi. Totisesti on Herramme Jeesus ainut lohtu syntiselle. Miksi? Siksi että hän on totinen ihminen ja totinen Jumala. Totinen pyhä uhrikaritsa ja totinen hyvä Paimen.
Seitsemänneksi. Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti