19 "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
22 "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.
24 Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'
25 Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'
28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
30 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'
31 Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"
Saarna
Jeesus on taas liekeissä. Hänen äänensä lienee ollut täynnä intoa ja peräänantamattomuutta, joka ajaa ihmisiä armon äärelle. Tai niin kuin apostoli Johannes sanoo: ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Mikä muu kuin käsittämätön rakkaus voisi saada Jeesuksen kertomaan peräti viisi vertausta peräkkäin epäuskossaan sinnikkäille fariseuksille ja epävarmoille opetuslapsille? Milloin viimeksi sinä olet yrittänyt saada pointtisi jossain asiassa läpi edes kahdella esimerkillä tai lyhyellä vertauksella? Miehetkin odottavat että naiset tajuavat kerrasta, naiset puolestaan että miehet tajuavat itsestään.
Kaikki mainitut vertaukset käsittelevät joko rahaa tai omaisuutta jossain muodossaan kuvaamassa ihmisen pääsyä Jumalan valtakuntaan tai uskollisuutta toimessaan. Tänään saamme pureskella viidettä ja näistä viimeistä vertausta, kertomusta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.
Vertaus on itsessään erikoinen. Se on ainoa Jeesuksen vertaus joka sijoittuu vahvasti tuonpuoleisuuteen, maailmaan, jota järki ei näe eikä saavuta. Se on myös ainut edellä mainituista vertauksista, joissa joku mainitaan nimeltä eli Lasarus. Rikas mieskään ei saa nimeä. Syy Lasaruksen nimen mainitsemiseen lienee itse nimessä. Se kun tarkoittaa: ”Se, jota Jumala auttaa.” Lasarus on vertauksessa ainoa, joka ei itse sano sanaakaan. Vaikka vertauksen ydin sijoittuukin kuoleman rajan toiselle puolelle, emme tiedä onko se todenperäinen, vai käyttääkö Jeesus sitä puhtaana kuvauksena. Vertauksessa piilevän viisauden kannalta sillä ei kuitenkaan ole merkitystä.
19 "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Muistan lapsesta asti, kuinka olen toljottanut mummulani pitäjän kirkon oven pieltä, jossa seisoo puusta kaiverrettu vaivaisukko. Ukolla on toinen jalka poikki, toinen käsi nojaa keppiin ja toinen on ojentuneena kirkkovierasta kohden odottaen lanttia paria. Siinä se seisoo nykyäänkin muistuttamassa sieluja, ettei oikea eli palveleva kristillisyys rajaudu kirkkorakennuksen sisään, vaan lähtee Herran pöydästä ympärisäteilleen pitäjään, valtioon ja lopulta maailmaan.
Silti se on vain puinen ukko, kuva ihmisestä.
Lasarus sen sijaan oli Jumalan kuva, vaikka sen uskottavuus peittyi kaikkeen saastaan, puutteeseen ja sairauteen. Joka päivä hänet tuotiin rikkaan miehen portille, todennäköisesti kannettiin, niin huonossa kunnossa hän näyttää olleen. Joka päivä rikkaalla oli mahdollisuus antaa ylimääräisensä, nimittäin ylellisen ruokansa tähteet, mutta usein lienee Lasarus joutuneen pettymään. Tähteet heitettiin koirille, ellei joku hyväsydämminen palvelija kantanut niitä erikseen portille Lasaruksen lieväksi iloksi.
Sitä vastoin rikas, paaduttaen sydämensä ja kieltäen myötätunnoltaan sen mitä silmänsä omalla portillaan näki, pukeutui joka päivä vaatteisiin, joilla vain kaikkein rikkaimilla oli varaa. Alusvaatteet hienointa egyptiläistä pellavaa, päällysvaatteet kalleinta purppuraa. Näin hänen varallisuutensa ja yhteiskunnallinen asemansa tuli huudettua julki, vaikka hän itse olisi ollut vaiti. Mutta vaiti hän ei ollut. Joka ikinen päivä oli hänellä sekä mahdollisuus että halu juhlia ylellisten ruokien notkuttaessa pöytää ja kuunnella rikkaiden ja ylhäisten ystävien naurua talossaan.
Miltä tuntuikaan Lasaruksesta paiseiden, nälän, rääsyjen ja nöyryytyksen alta katsella juhliin ohikäveleviä rikkaan miehen ystäviä, jotka eivät kuitenkaan syöneet puutteeseensa, mutta kelpasivat rikkaalle miehelle asemansa perusteella? Miltä tuntuikaan Lasaruksesta kuulla ja nähdä turhien juhlien ja hekumanian melske ja ilonpito, sillä aikaa kun koirat hänen ainoana lohtunaan ja seuranaan nuolivat tämän märkiviä paiseita? Entä miten nöyryyttävää oli että koirat, jotka ovat aina olleet Lähi-Idässä olennoista halveksituimpia, toimivat Lasaruksen lääkäreinä, vaikka rikas mies olisi voinut mistään luopumatta hoidattaa sairasta Lasarusta?
22 "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Tämä Lasaruksen paiseinen sairaus, alituinen nälkä ja riittävien vaatteiden puute kylmiä Lähi-Idän öitä vasten lopulta lienee tappanut Lasaruksen.
Lasarusta ei tullut noutamaan portilta pitoihin rikas mies tai edes hänen palvelijansa. Mutta Jumalan palvelijat, nuo enkelit kuin tulenliekit, tulivat ja noutivat Lasaruksen sielun rikkaan miehen portilta.
Mutta niin on sekä köyhät että rikkaat muovattu samasta maan tomusta. Ei suojannut kuolemalta ja Jumalan aikatauluilta rikkaan purppuravaatteet tai Palestiinan herkut. Väistämättä tulee mieleen Jeesuksen aiempi vertaus toisesta rikkaasta miehestä, joka kokosi omaisuutensa aittaan.
”Jumala sanoi miehelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?”
Muistan, kuinka lapsena pohdin ja sanoin äitillenikin, että kun kuolen ja minut haudataan, niin tahdon Scaniarekkani perävaunuineen mukaan hautaani, että on sitten jotain tekemistäkin.
Noniin se siitä.
Lasaruksella taas ei ollut mitään, ja vaikka hänen ruumiinsa lienee heitetty haaskoille, hänen kävi hyvin. Rikas mies puolestaan haudattiin, kuten rikkaille tehtiin.
23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.
Mikä järkyttävä roolienvaihto. Toinen vietiin katuojasta Abrahamin pitoihin, toinen pidoista kadotuksen poltteeseen. Mieti omalle kohdallesi. Eräänä päivänä kaikki maan parhaat antimet ja viihdyttävin seura täyttävät pöytäsi ja kotisi. Elämäsi on yhtä juhlaa päivästä toiseen. Kurjasta maailmasta ei muistuta muu kuin eräs surkea tapaus talosi portilla. Seuraavassa hetkessä heräät kadotuksen liekistä, jonka tuskaa et pääse pakenemaan, johon edes koirat eivät joudu tai tule nuolemaan haavojasi tai josta enkelit eivät tule sinua koskaan noutamaan. Mikä sanoinkuvaamattoman hirveä kohtalo.
Entä Lasarus sitten? Hän pääsi katuojan löyhkästä, koirien seurasta, kaikesta nälästä ja sairaudesta itsensä Abrahamin pitoihin. Kaikki enkelit ja pyhät riemuitsivat ja juhlivat, kuinka sellainen ihmisraato on voinut Jumalan armosta pelastua siihen todelliseen luvattuun maahan, joka Abrahamin todellisille lapsille luvattiin.
Kuinka järkyttävä tämä näky on voinut ollakaan rikkaalle miehelle. Oman helvetillisen kohtalon lisäksi hän joutuu katsomaan, kuinka hänen laiminlyömänsä lähimmäinen nauttii nyt kaikesta siitä, jonka hän tältä kielsi ja jota toisaalta odotti itselleen.
24 Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'
25 Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'
Rikas mies ei tyydy kohtaloonsa, joka on hänestä tietenkin kohtuuton ja väärä. Hän kutsuu Abrahamia isäkseen osoittaakseen, että on tämän jälkeläinen ja vedotakseen tämän myötätuntoon ”lapsensa” kurjaa tilannetta kohtaan. Mutta miten hän tekee sen?
Vaikka Lasarus oli saanut kunniapaikan Abrahamin rintaa vasten, aivan kuin Johannes sai viimeisellä aterialla Jeesuksen vieressä, ylenkatsoo rikas Lasarusta ja loukkaa sekä tätä että tämän juhlien isäntää Abrahamia pyytämällä, että Lasarus toimisi juoksupoikana vilvoittelemassa hänen tuskaansa. Sinänsä on erikoista, että rikas mies tyytyisi vain yhteen pisaraan vettä. Toisaalta se kuvaa hänen tuskansa lohduttomuutta. Kun Lasarus aikoinaan odotti muruja hänen pöydältään, joutuu hän nyt anelemaan edes yhtä vesipisaraa Abrahamin pöydältä.
Mutta Abraham ei vastaa töykeyteen töykeydellä. Hän muistuttaa, että rikas mies sai osansa maan päällä Lasaruksen kieriskellessä tuskissaan. Nyt maan alla, Lasarus saa Jumalan lohdutuksen ja vapautuksen taakoistaan. Nyt Lasaruksen nimen merkitys sai täyttymyksensä. Jumala auttoi. Rikas mies taas saa puolestaan kärsiä.
Tässä tulee nyt Abrahamilta tärkeä paljastus. Hän nimittäin sanoo: “sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon.” Kuka siis on antanut kullekin osansa? Kohtalo? Sattuma? Onnetar? Perkele? Vai onko se saatu itseltä? Ei. Jumala on se, joka jakaa ihmisille kullekin osansa, oman salatun viisautensa mutta julki julistetun rakkautensa välityksellä. Rikkaan miehen olisi pitänyt hoitaa karttunutta omaisuuttaan, ikäänkuin hoitaisi Herran huonetta, mutta hän piti sitä omanaan, omana ansionaan ja yksinoikeutenaan.
Hän eli pöyhkeästi, itsekkäästi ja omaa arvoaan pönkittäen, eikä katsonut kurjan Lasaruksen puoleen, vaikka Jumala oli tuonut tämän rikkaan miehen portille asti, joka päivä kohdattavaksi. Hän ei ollut tietävinäänkään, että Herra Jumala on se, joka kaiken omistaa. Hän ei ollut piitannut Jumalan käskyistä auttaa köyhiä. Hän ei ollut välittänyt Jumalasta tai hänen sanastaan. Kuule nyt sinäkin, hyvä kuulija, mitä Herra sanoo viidennessä Mooseksen kirjassa:
Jos sinun keskuudessasi on joku köyhä, joku veljesi jossakin porttiesi sisäpuolella siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi, vaan avaa auliisti kätesi hänelle ja lainaa mielelläsi, mitä hän puutteessansa tarvitsee.
Rikas mies oli aseeton Abrahamin edessä. Ei hän voinut sanoa Jobin sanoin: Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?
Ei hän ollut ottanut vaaria edes Salomonin sananlaskujen viisaudesta: Älä raasta vaivaista, siksi että hän on vaivainen, äläkä polje kurjaa portissa, sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen. Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
Mihinkään tällaiseen Jumalan sanaan ei rikas mies katsahtanutkaan elämänsä aikana, eikä synnin yhä peittäessä hän tunnusta sitä vieläkään. Hän on yhä huolissaan vain omasta hyvinvoinnistaan, aivan kuten vaurauden häntä vielä piirittäessä. Ei sika muutu naudaksi, vaikka sen paistaisi roviolla. Rikkaan miehen synti ei siis ollut omaisuudessa, sillä olihan Abrahama ja Jobikin äärettömän rikkaita. Hänen syntinsä olo hänen sydämmensä tila, sillä se oli ääriään myöten täynnä kolikoita, kuten pakahtunut kukkaro. Ei sinne sopinut lähimmäisen rakkaus. Epäusko tuottaa epäuskon hedelmiä. Ei hän voinut edes teeskennellä, ettei ollut Lasarusta nähnytkään, olihan tämä ollut hänen porttinsa juurella kaikki päivät. Ja paljastaahan hän itse itsensä, kun tunnistaa Lasaruksen ja yhä pitää tätä kuin yhtenä palvelijoistaan.
Entä sitten Lasarus? Hänkö pääsi Abrahamin helmaan ja pöytään vain siksi, että oli tarpeeksi kurja ja köyhä ja säälittävä? Tai sen takia, että kadotus ja paratiisi automaattisesti tasoittavat täällä jaetut osat? Ei varmasti. Lasarus pelastui, koska uskoi omaan nimeensä. Hän uskoi, että Jumala todella auttaa, häntäkin. Ehkä siksi hän onkin koko vertauksen ajan hiljaa. Ei hän eläessään pidä meteliä rikkaan miehen pidoista ja julmuudesta.
Ei hän paratiisista ivaile tai huutele rikkaalle miehelle, tyyliin: “Siitäs sait, senkin elämäntapaporvari. Kukas nyt kärvistelee ja missä? Jopas täällä on muuten kattaukset NAMNAMNAM. Kiitos kuolemattomalle pitopalvelulle. Hei rikas mies, saatko kiinni jos heitän täältä sulle ompun, siitä on otettu jo pari haukkua, ihan vain muistona esivanhemmistamme. Ainiin, hekin muuten ovat täällä. Pärjäilemisiä! PS. Kyllä mullakin sappi kiehuisi.”
Lasarus pysyy koko vertauksen ajan hiljaa ja nöyränä ja luottaa siihen että Jumala on vanhurskasta tuomari ja laupias Isä. Hänen puolustajanaan toimii Abraham, uskon isä. Todellinen Abrahamin jälkeläinen, todellinen israelilainen, onkin siis Abrahamin uskon perillinen, ei hänen maallisen omaisuutensa perillinen. Vaikka Lasarus joutui elämään sietämättömän elämän, eikä hänen avukseen suostuneet kuin koirat, saa hän nyt ikuisen levon ja rauhan Taivaan pidoissa. Lasarus voisi sanoa Psalmin sanoin: Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
30 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'
31 Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"
Sitten tulee seuraavan pyynnön aika. ”No jos et Isä Abraham lähetä Lasarusta tänne, niin lähetä hänet puhumaan veljilleni todistuksen ja varoituksen sanoja. Jos minä en saa vettä, saakoon veljeni sanan.” Rikas mies paljastaa veljiensäkin synnin. Jos he tunnistaisivat kuolleista nousseen Lasaruksen, paljastaisi se heidänkin laiminlyöntinsä ja halveksuntansa. Olivathan he rikkaan miehen vakiovieraita jatkuvissa pidoissa.
Mitä Abraham vastaa? ”Tyytykööt veljesi siihen mihin muutkin, Kirjoituksiin. Siihen tyytyi Lasaruskin, ja katso miten hyvin hänen kävi. Siihen oli sinullakin tilaisuus tyytyä, jos olisit vain kallistanut korvaasi juhlahumun keskeltä. Mooses ja profeetat ovat antaneet Herran käskyt ja lupaukset siunaksista, kelvatkoon heidän todistuksensa.”
Rikas mies jatka inttämistään ja osoittaa kuinka itse halveksii Jumalan sanan totuutta ja sen tehokkuutta. ”Abraham, kyllä minä tiedän mikä olisi verrattomampaa. Tarvitaan joku täältä menemään elävien joukkoon, ihmeet ne vasta ihmiset uskomaan saa.”
Abraham päättää keskustelun napakasti. ”Jos he eivät usko heidän keskuudessaan eläneitä profeettoja, eivät he usko heidän keskuudessaan kuolleita kerjäläisiä.”
Kristus
Nyt olemme päässeet vertauksen loppuun. Vertauksen, jonka Jeesus suuntasi fariseuksille.
(Pari jaetta aiemmin on kohtaus: Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta.
Jeesus sanoi heille: "Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys.)
No kuinka sitten vertaus voi hyödyttää fariseuksia tai meitä? No meidän täytyy löytää siitä Kristus. No mistä me löydämme Kristuksen tässä vertauksessa? Me löydämme hänet kaikkialta. Kuuletko? KAIKKIALTA.
Ketä rikas mies viime kädessä kuvaa? Eikö se kuvaa nimenomaan Kristusta? Eikö hän ollut jo ennen maailman luomista, kuten Ilmestyskirja kuvaa: puettuna pitkäliepeiseen viittaan ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetty. Eikö hän elänyt Jumalan kasvojen ja kaikkien enkelien edessä juhlapäivästä toiseen? Eikö hänen päiväänsä täyttäneet ilo, riemu ja musiikki?
Eikö Kristus tullut ihmiseksi, ottaakseen Lasaruksen kurjan osan; halveksitun, saastaisen, puutteenalaisen, kärsimyksien ja sairauksien taakoittaman, vilun, yksinäisyyden, riippuvuuden, epätoivon, Jumalan odottamisen, kuoleman. Eikö Hän saarnannut porteissa jo pelkällä olemisellaan? Eikö hän nähnyt, kuinka Jumala antaa toisille rikkauksia ja ylhäisiä asemia, mutta itse tyytyi köyhyyteen ja alhaisuuteen. Eikö hänenkin ohi kävelty joka päivä nenä pystyssä? Eikö Jeesus ollut, kuten evankelista Markus todistaa, erämaassa ”villieläinten joukossa”?
Hän kuoli kuten Lasarus, ihmisraatona ja hyljättynä, mutta hänet haudattiin, kuin rikas mies.
Itse hän vei ryövärin paratiisiin, Abrahamin helmaan, mutta hänelle tuonelan kahtia jakava kuilu ei ollut este, vaan hän meni ja kärsi kadotuksen kammottavat liekit. Silti hän ei kostuttanut vain sormeaan lohdutukseksi kadotuksen rikkaille ja köyhille, miehille ja naisille. Pietari todistaa: Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.
Hän, Elämän vesi, joka sammuttaa kaikki synnin ja kuoleman liekit, vei itse itsensä kaikkein kurjimpien, tuonelan tuskissa kärsivien luokse. Ja mitä Jeesus siellä saarnasi? Sitä samaa mitä myös maan päällä, Jumalan valtakuntaa. No kuinka vankeudessa olevat henget pääsisivät sinne? Niinkuin mekin, tien, totuuden ja elämän kautta, Kristuksen kautta.
Ja eikö Jeesus tahdo rikkaan miehen lailla lähettää meitä veljiensä ja luotujensa luokse todistamaan? Eikä vain tietyn viiden veljen, vaan kuuden miljardin luo. Hänhän tahtoo, ettei kukaan joutuisi siihen vaivan paikkaan, johon meidän puolestamme meni, vaan että pääsisimme kaikki juhla-aterialle Abrahamin ja muiden pyhien kanssa.
No entäs Abraham? Eikö Kristus ole todellinen Abraham, uskon luoja ja isä? Emmekö ole matkalla nimenomaan Kristuksen huomaan? Hänhän on se, joka malttamattomana odottaa meitä Taivaaseen että saisi syödä juhla-aterian meidän kanssamme. Ja eikö Abraham puhu sekä rikkaalle miehelle, fariseuksille että meille kuin Jeesuksen suulla:
”Kuulkaa Moosesta ja profeettoja.Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta.”
Ja eikös olekin niin, että lopulta Kristus nousi ylös kuolemasta ollakseen meille elämä, eikä silti kaikki uskoneet eivätkä vieläkään usko? Mutta me uskomme, ja siksi olemme täällä tänään yhdessä koolla.
Mutta jos sinä, rakas kuulija, olet epävarma uskossasi kaiken oman pahuutesi, murheittesi, epäluulojesi ja Perkeleen hyökkäyksien alla, ole tästä varma. Kristus on sinua tänään vastassa.
Hän on sinua vastassa tässä kaiteen toisella puolella, ehtoollisella. Hän ojentaa kätensä paratiisista sinun tuskiesi keskelle, läpi meille läpäisemättömän kuilun. Olethan sinäkin valmis ojentamaan kätesi ja avaamaan pöytäsi tämän maailman Lasaruksille?
Lasarus kerjäsi leivänmuruja nälkäänsä, muttei saanut. Sinä saat tänään elämän leipää. Rikas mies anoi kostuketta kielelleen tuskiensa lievittämiseksi, mutta se evättiin häneltä. Sinä puolestaan saat tänään juoda iankaikkisen elämän lähteestä.
Jos tänään katsot epäluuloisesti pientä leivänpalaa tai muutamaa viinintippaa ja mietit: ”Tässäkö kaikki mitä saan nälkääni ja tuskaani?”, niin Kristus vastaa sinulle hymyillen. ”Tässä on KAIKKI mitä tarvitset nälkääsi ja tuskaasi. Nosta katseesi, ota, syö ja asetu huomaani. Sinä olet minun Lasarukseni, sinua minä autan.”
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti